Pentti Saarikoski 1-2 : Vuodet 1937-1963 – Vuodet 1964-1983

Kuvaus

”Minun elämästäni ei voisi kirjoittaa romaania; ehkä se johtuu siitä, että se on romaani: mielikuvituksen tuote, valhe. Minä teen elämästäni fiktiota, jotta se olisi totta”, julisti Pentti Saarikoski, runoutemme suurin kulttihahmo sitten Eino Leinon.

Mitään kaihtamatta Pekka Tarkka kuvaa Saarikosken lapsuuden ja nuoruuden vaiheet rakkaudessa, uskonnossa ja politiikassa, hänen kirjojensa synnyn, hänen retkensä Islantiin, Bayreuthiin ja Lontooseen. Esiin tulee myös hänen pohjimmainen epätoivonsa, surunsa.

Loistava nuori Saarikoski osoittautuu moniminäiseksi rooleja vaihtavaksi persoonaksi, joka yhdisti runoissaan uutta amerikkalaista taidetta ja kommunismin visioita, suomensi Joycea mielisairaalassa ja toimi leikinjohtajana orgioissa. Hän oli nuorison villitsijä, joka lähetti 1960-luvun lapset kohti poliittista ja seksuaalista vallankumousta.

Avaintodistajia ovat Saarikosken sisarusten ohella koulutoverit Anto Leikola ja Matti Klinge sekä Tuula Saarikoski, Leena Larjanko ja monet muut runoilijalle tärkeät naiset. Kanssavaeltajina ja ohikulkijoina näyttäytyvät kaikki 1950-luvun johtavat modernistit, 1960-luvun nuoret radikaalit kuten Arvo Salo ja Hannu Salama sekä Edwin Linkomiehen ja Yrjö Kallisen kaltaiset vanhan polven vaikuttajat.

Tarkka tuntee aiheensa. Hän antaa tilaa Saarikosken pyrkimykselle luoda itsestään legenda, mutta ei unohda tehtäväänsä biografian tekijänä. Tuloksena on kohteensa mittainen, ihmisiä ja ilmiötä tulvehtiva, verrattomasti dokumentoitu elämäkerta, sivuuttamaton kappale 1950- ja 1960-luvun kulttuurihistoriaa.