Hyvä bore / Clifters, Beatles ja elämäni musan parissa

Kuvaus

Suomen “viidennen Beatlesin” omakohtainen elämäntarina.

Jiri Nikkinen syntyi vuonna 1965 Helsingissä ja vietti varhaislapsuutensa Alppilassa. Musiikki pelasti hänen nuoruutensa. Kun äidin mieli järkkyi ja muusikkoisä hävisi keikoille, Jiri sai turvaa Beatlesin musiikista. Koulunkäynti oli tuskaa, sillä perhe muutti lyhyen ajan sisään kolme kertaa. Kaveripiiri vaihtui koko ajan, ja koulussa poika tippui kärryiltä.

Vantaan Länsimäessä Jiri tapasi nuoren Luri Luokkalan, ja he päättivät perustaa bändin, joka kulkee vastavirtaan. He käyttivät pukuja, ja tukka oli mallia moppi. Syntyi Clifters. Bändi antoi pojille elämän suunnan. Yhtye pärjäsi hyvin vuonna 1983 rockin SM-kisoissa, ja muutaman vuoden kuluttua se nautti jo kulttisuosiota, mutta vasta cover-levy Sexi on in räjäytti potin. Cliftersistä tuli sukupolvibändi.

Jiri Nikkinen on kuusivuotiaasta asti kuunnellut lakkaamatta Beatlesia. Myöhemmin hän on esittänyt sitä sadoilla ja taas sadoilla tribuuttikeikoilla kotimaassa ja ympäri maailmaa, mutta ikinä hän ei ole kyllästynyt. Hyvä bore onkin kiehtovan elämäkerran lisäksi myös viehättävä katsaus maailman suosituimman bändin, The Beatlesin, fanitukseen.

“Jutustelevaa tyyliä ja slangi-ilmaisuja luontevasti viljelevä Nikkinen puhuu musiikkityöstään lämmöllä ja viimeisen päälle pohjustaen.” – Helsingin Sanomat

“Omaelämäkerta ei keskity vain uraan ja julkiseen elämään, vaan myös vaikeisiin ja henkilökohtaisiin hetkiin, joita ei silotella tai ohiteta.” – Individue -blogi

“Muusikoiden elämänkerrat ovat välillä haastavia, jos ne keskittyvät vain ja ainoastaan siihen, missä ja millä vekottimella mikäkin levy on tuotettu ja soitettu. Tämä aihepiiri on tietysti hyvinkin läsnä nytkin, mutta kirjan pihvi on ennenkaikkea muusikko-kirjailijan riemastuttava avoimuus. Kirja on täynnä anekdootteja, noloja sattumuksia, tunnustuksia ja sydämen avaamista. Harvemmin naurahtelen ääneen elämänkertoja lukiessani, nyt useammankin kerran.” – kirjakoti, IG

“Kirjasta jää miellyttävä olo, vähän kuin olisi kuunnellut Nikkisen tarinointia baarin pöydässä.” – samin_kirjagram, IG