Entisen ateistin kristillisiä esseitä

Kuvaus

Professori C. S. Lewis (1898–1963) oli englantilainen yliopistomies, kirjailija ja kirjallisuudentutkija, josta tuli aikamme huomatuimpiin kuuluva kristillinen ajattelija lähes 30-vuotiaana koetun kääntymyksen jälkeen. Hänen yksi kuuluisimmista teoksistaan on miljoonia lukijoita tavoittanut »Paholaisen kirjeopisto».

Ateistista kristityksi kääntyneen älyllinen selvyyden tarve on keskeisenä pyrkimyksenä Lewisin korkeatasoisissa esseissä. Kuinka suhtautua kaikkeen siihen mikä ennen tuntui tärkeältä? Niinpä suhde kirjallisuuteen, kulttuuriin ja moraaliin on tarkastelun kohteena. Hän pohtii turhuuden ongelmaa, kritikoi historian filosofiaa ja modernia teologiaa. Muun muassa kirkkomusiikki, psalmit, uskonnollinen kielenkäyttö ja rukous ovat hänen aiheitaan. Lewis ei itse katsonut olevansa teologi. Opillisiin erimielisyyksiin puuttumatta hän puolustaa ja selittää kaikille kristityille yhteistä uskoa, ravistelee kaavoittuneita ajatustottumuksia järkeen ja kokemukseen vedoten, filosofisia oppirakennelmia analyyttisesti tutkien. – Valikoima on toimitettu Lewisin kuoleman jälkeen ja siinä on neljätoista kirjoitusta. Aikajärjestykseen sijoitettuna ne kuvastavat samalla tekijän ajattelutavan kehitystä hänen elämänsä kahtena viimeisenä vuosikymmenenä.