Kirjan anatomia ja kuntoluokitukset

Antikka.net · pieni opas

Kirjan anatomia ja kuntoluokitukset

Mitä tarkoittaa «K3» tai «kansilehti»?
Tällä sivulla käydään läpi käytettyjen kirjojen kuntoluokat, sidontatyypit ja kirjan eri osien nimet — jotta osaat tilata juuri sellaisen kirjan kuin haluat.

Kirjojen kuntoluokitus

Vanhat ja käytetyt kirjat luokitellaan alan vakiintuneen käytännön mukaan viiteen kuntoluokkaan, K5:stä K1:een. Kunto merkitään aina jokaisen kirjan kohdalle erikseen, ja mahdolliset viat kerrotaan tuotekuvauksessa.

K5

Uusi

Käyttämätön kappale, aivan kuin suoraan painosta.

K4

Erinomainen

Uudenveroinen, korkeintaan häviävän pientä kulumaa.

K3

Hyvä

Ei ilmeisiä vikoja. Voi olla edellisen omistajan nimi tai ex libris — tämä on käytetyssä kirjassa aivan normaalia.

K2

Tyydyttävä

Jokin sellainen vika, joka pudottaa kirjan pois luokasta K3. Vika kerrotaan aina tuotekuvauksessa.

K1

Kehno

Esimerkiksi kostunut, irtolehtinen tai selätön kappale. Myynnissä yleensä vain harvinaisuutensa vuoksi.

Rajatapauksissa käytetään usein myös plus- ja miinusmerkkejä: K4- tarkoittaa muuten erinomaista kirjaa, jossa on vain pientä, vähäpätöistä kulumaa, ja K3+ kirjaa, joka on lähes K4-tasoa mutta jää siitä juuri ja juuri.

Sidonnat

Sidontatapa kertoo, miten kirjan kannet ja sivut on koottu yhteen — ja usein myös jotain kirjan iästä, arvosta tai käyttötarkoituksesta.

Sidottu, ei kansipaperia

Kovakantinen kirja, jonka alkuperäinen suojapaperi puuttuu. Kannet ovat pahvia, päällystetty esim. kankaalla tai paperilla.

Sidottu, kansipaperi

Kovakantinen kirja alkuperäisen irtopäällyksen eli kansipaperin kanssa. Kansipaperi suojaa kantta ja nostaa usein myös arvoa.

Nidottu, pehmeäkantinen

Pehmeäkantinen kirja (pokkari), jonka kannet ovat samaa tai lähes samaa materiaalia kuin sivut.

Nidottu, pehmeäkantinen, kansipaperi

Harvinaisempi yhdistelmä: pehmeäkantinen kirja, jolla on silti oma irrallinen suojapaperi.

Sidottu, kuvakansi

Kovakantinen kirja, jonka kuvitus on painettu suoraan kanteen — ilman erillistä kansipaperia.

Sidottu, nahkaselkä

Kirjan selkä (ja usein kansien kulmat) on päällystetty nahalla, kansien suuret pinnat muulla materiaalilla. Kutsutaan myös puolinahkasidokseksi.

Kokonahkasidos

Koko kansi, selkä mukaan lukien, on päällystetty nahalla. Perinteisesti arvokkain ja kestävin sidostyyppi.

Jälkisidos

Kirja on sidottu uudelleen alkuperäisen sidonnan kadottua tai vaurioituttua. Ei ole alkuperäinen sidonta, mikä vaikuttaa keräilyarvoon.

Vihko

Kevyt, yleensä niitattu julkaisu ilman kovia kansia.

Pienpainate

Pieni, usein tilapäisluonteinen painotuote — esim. kutsu, juliste tai ohjelma. Ei varsinainen kirja.

Kansio

Irtolehtiä varten tehty kansi, johon sivuja voi lisätä ja poistaa esimerkiksi rengasmekanismilla.

Kierrekansio

Sivut on koottu spiraalilangalla tai -muovilla selän läpi, jolloin kirja aukeaa täysin litteäksi.

Kirjan anatomia

Kirja koostuu useista nimetyistä osista. Alla kaksi läpileikkausta, jotka avaavat termit kannesta nimiölehdelle asti — numerot diagrammissa vastaavat alla olevaa selitystä.

Kirja ulkoa

  1. 1
    EtukansiKirjan suojaava, yleensä kovempi etuosa.
  2. 2
    SelkäKannet yhdistävä osa, josta kirja yleensä tunnistetaan hyllyssä.
  3. 3
    Selkäkilpi / nimiöSelässä oleva kilpi tai painatus, jossa kirjan nimi ja tekijä.
  4. 4
    KansipaperiKirjan ympärille kiedottu irrallinen suojapaperi eli irtopäällys.
  5. 5
    LiepeetKansipaperin sisään taitetut reunat, joissa on usein kirjan esittely ja tekijätiedot.

Esilehden ja nimiölehden rakenne

  1. 1
    Kansi (kansipahvi)Kirjan jäykkä ulkokuori.
  2. 2
    KansilehtiErillinen, tavallista paksumpi lehti, joka liimataan kannen sisäpintaan kiinni ja sitoo kannen kirjan runkoon.
  3. 3
    EsilehtiKansilehden jälkeen tuleva vapaa sivu ennen nimiölehteä. Usein tyhjä, mutta joskus sille on painettu vain kirjan nimi — silloin sivua kutsutaan tarkemmin likanimiöksi (esinimiölehdeksi).
  4. 4
    NimiölehtiKirjan ensimmäinen painettu sivu: teoksen nimi, tekijä ja kustantaja. Kääntöpuolella usein painos- ja tekijänoikeustiedot.
  5. 5
    LeikkausSivupinon ulkoreunat (ylä-, etu- ja alaleikkaus). Voidaan värjätä tai kullata — tässä kuvattuna kultaleikkauksena.
Antikka.net käyttämä järjestys

Tällä sivulla käytämme selkeyden vuoksi nelivaiheista järjestystä: kansi → kansilehti → esilehti → nimiölehti. Kansilehti on erillinen, tavallista paksumpi lehti — ei kannen oma sisäpinta, vaan sen päälle liimattu paperi — joka sitoo kannen kirjan runkoon. Esilehti on sen jälkeen tuleva vapaa sivu ennen nimiölehteä: useimmiten tyhjä, mutta joskus sille on painettu pelkkä kirjan nimi, jolloin sivua kutsutaan tarkemmin likanimiöksi eli esinimiölehdeksi.

Kolofoni

Kolofoni sijaitsi perinteisesti aivan kirjan lopussa. Nykykirjoissa vastaavat tiedot — kustantaja, painovuosi, ISBN — merkitään yleensä nimiölehden kääntöpuolelle, mutta esimerkiksi monissa taide- ja pienpainatteissa varsinainen kolofoni löytyy edelleen viimeisiltä sivuilta.

Lähteet

  1. Tieteen termipankki: Esilehti (esilehden ja vapaalehden määritelmä)
  2. Tieteen termipankki: Likanimiö (nimiölehteä edeltävä, pelkän nimen sisältävä lehti; syn. esinimiölehti)
  3. Tieteen termipankki: Omistuskirjoitus (esilehti omistuskirjoituksen tyyssijana)
  4. Tieteen termipankki: Kolofoni
  5. Wikikirjasto: Kirjansidonta (kansilehden liimaus ja sijainti)
  6. Lapin yliopisto, Laura Valkama: Etulehdet visuaalisena mediana (huomio termistön vakiintumattomuudesta)
  7. Seinäjoen ammattikorkeakoulu: Kansilehti (nimiösivu) (kansilehti-sanan eri merkitys opinnäytetöissä)

Sanasto A–Ö

Kaikki sivun termit yhdellä silmäyksellä. Kirjoita hakukenttään, niin löydät termin nopeasti.