Kielletyt kirjat

Raamatun käännöksiä on kielletty vuosisatojen ajan — katolinen kirkko rajoitti kansankielisiä versioita 1400–1500-luvuilla estääkseen harhaoppien leviämisen. Kommunistisissa valtioissa kieltäminen liittyi valtion ateismipolitiikkaan. Useissa islamilaisissa maissa Raamatun jakelu on edelleen laissa kiellettyä tai tiukasti rajoitettua.

Kafkan romaani kuvaa miestä, joka pidätetään ja joutuu oikeudenkäyntiin selittämättömästä rikoksesta — teos osoittautui liian osuvaksi kuvaukseksi totalitaristisista järjestelmistä. Natsit kielsivät sen Tšekkoslovakian miehitettyään 1939, koska Kafka oli juutalainen kirjailija. Sodan jälkeen neuvostosensuurissa teos leimattiin "dekadentiksi", ja se kiellettiin uudelleen Prahan kevään 1968 jälkeen Tšekkoslovakiassa yli kahdeksi vuosikymmeneksi.

Katolinen kirkko asetti teoksen Index Librorum Prohibitorumiin vuonna 1559 sen väitetyn uskonnollisen jumalattomuuden vuoksi ja koska se oli uhkana vallitsevalle vallalle. Teos neuvoo hallitsijaa käyttämään valtaa ilman moraalisia rajoitteita, mikä koettiin uhaksi sekä kirkon auktoriteetille että vakiintuneelle poliittiselle järjestykselle.

Voltairen satiiri Leibnizin optimismifilosofiasta kiellettiin heti ilmestymisensä jälkeen Geneven suurneuvostossa ja Pariisin viranomaisten toimesta uskonnollisen jumalanpilkan, poliittisen kapinoinnin ja intellektuaalisen vihamielisyyden vuoksi. Kirkko näki sen kristinuskon halveksimisena ja kirkonmiesten pilkkaamisena.

Darwinin evoluutioteoria haastoi raamatullisen luomiskertomuksen, mistä syystä teos kohtasi laajaa vastustusta uskonnollisilta tahoilta ympäri maailmaa. Yhdysvalloissa Tennesseen osavaltio kielsi evoluution opettamisen kouluissa vuosina 1925–1967. Turkissa evoluution opetus poistettiin kansallisesta opetussuunnitelmasta vuonna 2017.

Teos kuvaa eksplisiittisesti aviottoman suhteen eroottiset yksityiskohdat ja käyttää avoimesti seksuaalista kieltä, mikä johti sen kieltämiseen useissa maissa siveetömyyslakien nojalla. Britanniassa kuuluisa oikeudenkäynti vuonna 1960 kumosi kiellon, kun kustantaja Penguin Books voitti prosessin. Oikeudenkäynti muodostui merkittäväksi hetkeksi sensuurilakien historiassa.

Solženitsynin romaani kuvaa sairaalaa allegoriana Neuvostoliitolle ja sisältää avoimen kritiikin stalinistista järjestelmää kohtaan. Neuvostoliitossa teos kiellettiin, ja Solženitsyn karkotettiin maasta vuonna 1974. Teos julkaistiin ensin luvattomina samizdatkopioina ja sen jälkeen länsimaissa.

Orwellin dystopia totalitarismista kiellettiin Neuvostoliitossa välittömästi ilmestymisensä jälkeen, koska sen katsottiin olevan satiiri Stalinin johtajuudesta. Ironisesti teos kiellettiin myös joissakin länsimaisten koulujen kirjastoissa sen väitetyn kommunismin ihannoinnin vuoksi.

Rushdien romaani koettiin islaminvastaisena ja profeetta Muhammadia solvaavana teoksena. Iranin johtaja ajatollah Khomeini julisti vuonna 1989 fatwān, jossa kehotti tappamaan Rushdien. Rushdie eli lähes kymmenen vuotta poliisin suojeluksessa. Teos on edelleen kielletty lukuisissa muslimimaissa.

Twainin teosta kiellettiin alun perin sen "epäsiveellisen kielen" ja "huonojen arvojen" opettamisen vuoksi heti ilmestymisensä jälkeen 1800-luvulla. Myöhemmin se on kohdannut kieltoja rasististen ilmausten vuoksi, ja kirjaa on poistettu useista koulukirjastoista Yhdysvalloissa vielä 2000-luvullakin. New York Public Library siirsi kirjan aikuisten osastolle vuonna 1905, koska Huck käytti epäsopivaksi katsottua kieltä.

Satrapin omaelämäkerrallinen sarjakuvaromaani Iranin islamilaisesta vallankumouksesta on kielletty Iranissa sen kansallista historiaa ja islamilaista hallintoa kritisoivan sisällön vuoksi. Yhdysvalloissa teos on väliaikaisesti poistettu koulukirjastoista muun muassa Chicagossa.

Parsiporin maagisrealistinen romaani käsittelee iranilaisten naisten elämää, seksuaalisuutta, vapautta ja sortoa feministisestä näkökulmasta. Teos kiellettiin Iranissa heti ilmestymisensä jälkeen sen seksuaalisen sisällön ja naisia sortavan järjestelmän kritiikin vuoksi, ja kirjailija vangittiin. Teos on edelleen kielletty Iranissa.

Hitlerin omaelämäkerrallinen manifesti on poikkeuksellinen kieltotapaus: se kiellettiin juuri sen kirjoittajan edustaman ideologian vuoksi. Sodan jälkeen tekijänoikeudet siirtyivät Baijerin osavaltiolle, joka kielsi teoksen uudelleenpainattamisen Saksassa vuoteen 2016 asti. Vuonna 2016 julkaistiin tieteellisesti kommentoitu laitos. Suomessa kirjaa ei ole koskaan virallisesti kielletty, mutta se poistettiin kirjastoista toisen maalimansodan jälkeen. Tällä hetkellä (22.4.2026) Pääkaupunkiseuden Helmet-kirjastoissa on 98 varauksen jono Taisteluni vuoden 1942 suomenkieliseen painokseen.

Talmud — juutalaisuuden keskeisin uskonnollinen teksti — on yksi historian eniten kielletyistä ja poltetuista uskonnollisista kirjoista. Vuonna 1242 Ranskan kuningas Ludvig IX määräsi 24 vaunullista käsinkirjoitettuja Talmud-kopioita poltettavaksi Pariisissa. Inkvisitio poltti Talmudit useaan kertaan Italian kaupungeissa, Talmud koettiin Kristusta halventavaksi.

Joycen modernistiteos kuvaa yhden päivän tapahtumat Dublinissa virtatietoisuustekniikalla. Teos kiellettiin siveetömyyslakien nojalla Yhdysvalloissa ja Britanniassa jo ennen kuin se ilmestyi kokonaisena romaanina — ainoa julkaisupaikka oli aluksi Pariisi. Kuuluisassa oikeudenkäynnissä vuonna 1933 yhdysvaltalainen tuomari kumosi kiellon todeten, ettei teos ole siveetön. Päätös oli vedenjakaja kirjallisen sensuurin historiassa.

Burgessin dystopinen romaani nuorisojengien väkivallasta ja valtion käyttäytymiskontrollista kiellettiin ja haastettiin laajasti eksplisiittisen väkivalta- ja seksuaalisisällön vuoksi. USA:ssa kirjakauppias pidätettiin Utahissa 1973 obscene-materiaalin myynnistä, ja teos kiellettiin useissa kaupungeissa Coloradossa, Connecticutissa ja Alabamassa. Kubrickin elokuvaversio sai oman kieltohistoriansa: ohjaaja itse veti elokuvan pois levityksestä Britanniassa 1973 copycat-rikosväitteiden sekä perheeseensä kohdistuneiden tappouhkausten vuoksi, eikä sitä esitetty maassa virallisesti yli 25 vuoteen — vaikka kirjaa ei koskaan virallisesti kielletty.

Millerin omaelämäkerrallinen romaani Pariisin boheemielämästä julkaistiin aluksi ainoastaan Ranskassa — alkuperäisen painoksen kannessa luki nimenomaisesti, ettei teosta saa tuoda Yhdysvaltoihin tai Britanniaan. Teos oli kielletty USA:ssa ja Britanniassa yli kolmekymmentä vuotta pornografisena, mutta sitä levitettiin Ranskassa ja salakuljetettiin muihin maihin. Kielto kumottiin lopulta 1964, kun Florida-tapaus eteni korkeimpaan oikeuteen, joka päätti teoksen voivan olla laillisesti myynnissä kaikkialla USA:ssa.

Orwellin satiiri Stalinin Neuvostoliitosta kohtasi sensuurin jo ennen julkaisuaan — vähintään neljä lontoolaista kustantajaa hylkäsi käsikirjoituksen, koska pelkäsi loukkaavansa sodanaikaista liittolaistaan, ja Britannian tiedotusministeriö myös painosti olemaan julkaisematta kirjaa. CIA osti salaa elokuva-oikeudet Orwellin leskeltä ja rahoitti animaatioelokuvan vuonna 1954 — muuttaen lopetuksen niin että eläimet nousevat kapinaan sikoja vastaan, mikä poikkeaa alkuperäisestä romaanista. Kuubassa vuonna 2003 viranomaiset vangitsivat itsenäisiä kirjastonhoitajia, joiden rikoksiin kuului teoksen lainaaminen lukijoille.

Neuvostoliitto kieltäytyi julkaisemasta romaania sen lokakuun vallankumoukseen kohdistuvan kriittisyyden vuoksi — käsikirjoitus salakuljetettiin Milanoon ja julkaistiin italiaksi vuonna 1957. Pasternak pakotettiin kieltäytymään Nobel-palkinnosta 1958 Neuvostohallituksen painostuksesta, ja kirjailijoiden liitto erotti hänet. CIA julkaisi 1 000 venäjänkielistä kappaletta Haagissa ja järjesti 365 niistä jaettavaksi Brysselin maailmannäyttelyn Vatikaanin paviljongin kautta — koska CIA ei voinut jakaa kirjoja omalta paviljongiltaan, venäläiset emigranttikatolilaiset hoitivat jakelun, ja monet saajat repivät kannet irti piilottaakseen kielletyt sivut. Sekä romaani että David Leanin elokuvaversio (1965) olivat kiellettyjä Neuvostoliitossa — elokuva näytettiin Venäjällä ensimmäistä kertaa vasta 1994.

Helmikuussa 1961 KGB teki ratsian Grossmanin asuntoon ja toimituksiin — kaikki käsikirjoitukset, luonnokset ja kirjoituskoneen nauhat takavarikoitiin. Pääideologi Mihail Suslov ilmoitti tapaamisessa, että teoksen julkaiseminen oli mahdotonta — lainauksen tarkka sanamuoto ja vuosiluku vaihtelevat lähteittäin, ja sen autenttisuutta on myöhemmin kyseenalaistettu tutkijoiden toimesta. Teos selvisi mikrofilmille tallennettuina kopioina, jotka Semyon Lipkin säilytti ja Vladimir Voinovich salakuljetti länteen, ja julkaistiin Lausannessa 1980, Venäjällä vasta glasnostin aikana 1988. Grossman kuoli 1964 tietämättä, tulisiko hänen teoksensa koskaan lukijoiden käsiin.

Burroughsin romaani julkaistiin ensin Pariisissa 1959. Jo ennen kirjan ilmestymistä Yhdysvaltain postilaitos kielsi teoksesta otettujen otteiden postittamisen siveetömyyslakien nojalla. Kirjan ilmestyttyä tulli takavarikoi kopioita, joita kustantaja yritti lähettää Yhdysvaltoihin. Bostonin oikeudenkäynti 1965–1966 oli viimeinen merkittävä siveetömyysoikeudenkäynti amerikkalaisessa kirjallisuudessa — kielto kumottiin kun teoksen todettiin omaavan yhteiskunnallista arvoa.