Jokiravut nousevat syvyyksistä ja valtaavat maata kuin Ilmestyskirjan pedot. Tätä kielikuvaa käytettiin maamme herätysliikekiistojen kiivaimmassa vaiheessa 1840-luvun alussa. Körttiläisten kritiikin mukaan hengelliset jokiravut säteilivät helpon uskon lumevaloa.

Urpo Karjalainen tarkastelee tässä kirjassa ajan ja teologian virtauksia pyrkien tarjoamaan välineitä 2010-luvun kirkollisiin, uskonnollisiin ja maailmankatsomuksellisiin keskusteluihin. Hän esittelee mm. Martin Buberin, John Dominick Crossanin, John Shelby Spongin sekä Emanuel Levinasin keskeisiä ideoita hahmottaessaan aate- ja uskonnonhistoriallisesti kestäviä ajattelumalleja.

Jokiravun kääntöpiiri antaa lukijalle hyvät eväät niin uusateistien hyökkäysten kuin kontekstuaalisten teologioiden sirpaloitumisen kohtaamiseen. Teos jatkaa kirjoittajansa tuttua linjaa, jonka keskeinen perusta on siinä väittämässä, että teologia on yhtä välttämätöntä kuin Jumala itse.

Urpo Karjalainen on pastori ja Herättäjä-Yhdistyksen Kaakkois-Suomen aluesihteeri. Karjalainen on julkaissut useita teoksia mm. herännäisyyden historiasta sekä kristinuskon ja juutalaisuuden historiallisista suhteista.