Osmo Hyytiän perusteellinen tutkimus antaa ensimmäistä kertaa monipuolisen ja kaunistelemattoman kuvan Itä-Karjalan elinoloista vuosina 1941-1944.

Alueen valtaamisen uskottiin johtavan siihen, että se liitettäisiin tulevassa rauhassa Suomeen. Itä-Karjalassa ryhdyttiin harjoittamaan suomalaiskansallista valistustoimintaa. Väestö jaettiin kahteen osaan: kansalliseen väestöön eli suomalaisiin ja karjalaisiin sekä vieraaseen väestöön, johon kuului lähinnä venäläisiä ja ukrainalaisia. Vieraasta väestöstä lähes 24 000 siirrettiin keskitysleireille, joissa ravitsemusolot olivat heikot ja kuolleisuus korkea.

Sotatoimien kallistuttua Neuvostoliiton hyväksi vain vähäinen osa Itä-Karjalan asukkaista lähti suomalaisten joukkojen mukana Suomeen. Rauhanteon jälkeen Suomi joutui palauttamaan väestön takaisin alueelle ja maksamaan suuria sotakorvauksia sodan aiheuttamista vahingoista.

Kirja antaa uutta tietoa Suomen sotilashallinnosta Itä-Karjalassa sekä muun muassa asukkaiden elinoloista, terveysoloista ja mielialoista suomalaisia kohtaan sodan aikana. Teos sopii Suomen historiasta kiinnostuneille ja tarjoaa uusia näkökulmia jatkosodasta käytyyn keskusteluun.